Kaikki elämän värit

 

Nyt on tehty töitä. Kovasti. Sekä näyttöpäätteen ääressä että vanhusten parissa. Jotakin tulostakin on saatu aikaiseksi – hyvä mieli hoivatyöstä ja varovainen ylpeys pienestä kirjasta.

Pienestä kirjasta puhun nyt. Enpä arvannut minkälaiseen urakkaan itseni laittaisin, kun päätin luvata pienelle joukolle senioreita, että heidän avullaan kirjoittamani jatkokertomuksen kansiin saattaisin! Tartuin projektiin pienellä budjetilla. Se tarkoitti, että oli editoitava itse, opeteltava tekemään taitto ja kaiken kukkuraksi väsättävä vielä kansikin. No, ensimmäinen versio oli kädessäni jo viime keväänä. Mutta voi hyvänen aika, kannen kuva oli epätarkka ja teksti kansien välissä juoksi omituisesti, välillä tiiviisti ja toisinaan taas aivan liian väljästi. No, eihän semmoinen sopinut, jos tehdään, niin tehdään kunnolla!

Tartuin taas työhön. Valvottuja öitä… Taistelin tekstinkäsittelyohjelman kanssa ja tunteja ja taas tunteja myöhemmin uusi taitto oli valmis. Entä kansi sitten? Päädyin jälleen käyttämään valmista kansipohjaa, koska muunlaiseen muokkaamiseen ei ollut työkaluja. Mutta kuva? Kanteen piti saada kuva. Kokeilin piirtää – no eihän siitä tullut mitään. Kävin läpi valokuvia – ei sopivaa. Lopulta otin työpariksi yhdeksänvuotiaan tyttäreni. Teimme sommitelman, kirjan päähenkilön näköisen ja nappasimme kuvan. Jo kelpasi!

Sitten vain toimeksianto Books on Demandille, enteriä painamalla, naps. Mitä? Ei koevedosta vaan kirja suoraan painoon ja myyntiin? Häh? Tässä vaiheessa alkoi jännittää. Ensimmäisen paketin saapumista saksanmaalta tuli seurattua melko tarkasti. Enkä sitten tietenkään ollut paikalla, kun lähetti paketin kanssa oven takana seisoi. Ei auttanut kuin juosta postiin kirjaa hakemaan. Mutta ei, paketti oli kadonnut. Virkailija kävi moneen kertaan hyllyt läpi, vaan eipä löytynyt. Otti sitten puhelinnumeron ylös ja lupasi ilmoittaa kun löytyy. Seuraavana päivänä tulikin viesti, että paketti on tallessa. Uusi hyökkäys postiin. Ja nyt. Nyt se on tuossa pöydällä, oma kirja! Syvä puhallus, kansi on ok. Taittokin näyttää riittävän sutjakkaalta. Typoja on jokunen, niitä kun ei vaan millään omasta tekstistä ja varsinkaan näytöltä huomaa (seuraavalla kerralla saa antaa selkään, jos en tajua tekstiä tulostaa paperille ennen lähetystä). Lyöntivirheet harmittavat, mutta on niitä onneksi kustantajilta ulostulleissa teoksissakin ja uskon, että silloin kirjailijoita harmittaa huomattavasti enemmän.

Mutta kuulkaa. Sen pienen kirjan sisältö, siihen on upotettu paljon elämän värejä. Alussa Maija aloittaa harmaasta, ihan kaikki tuntuu olevan sitä, mutta pikkuhiljaa hän, ihan huomaamattaan, elää kaikkia värejä. Sillä sellaista elämä on, välillä se tuntuu harmaalta, toisinaan se taittuu siniseen, kunnes jostain pilkahtaa häivähdys vaaleanpunaista. Vielä sittenkin kun ikää jo on. Sillä kaikilla meillä on tunteet.

Kirja on kirjoitettu seniori-ikäisille, mutta kyllä siitä jotakin pitäisi irrota nuoremmillekin. Jos ei muuta niin hyvää mieltä!

Käy kurkkaamassa kansiteksti täällä:

http://www.bod.fi/index.php?id=1258&objk_id=992778

Tietoja kahil77

Hei, kiva jos sua kiinnostaa, että mitä täältä löytyy. Täällä olen minä, oikein mihinkään kategoriaan sopimaton vähän sitä sun tätä oleva nuori nelikymppinen mutsi. Sitä joo kaikista eniten ehkä, äiti, jolle on annettu rakkauden hedelmiä neljä kappaletta. Kolme näistä tyypeistä hilluu enemmän tai vähemmän teini-ikäisinä edelleen tässä ahtaassa reilun sadan neliön kerrostalokämpässä, yksi päätti tänä syksynä täyden iän saavutettuaan hypätä vähän väljemmille vesille ja omaan asuntoonsa, en siitä moiti. Pyörii silti tämäkin tiiviisti arjessa mukana, jos ei muuten niin ajatuksissa on aina, ja pyykkikassin pudottaa säännöllisin väliajoin pesukoneen viereen ja lähtee taas jääkaapin kautta elelemään omaa elämäänsä omiin pieniin rivarineliöihinsä. Mutta minä, mitäs minä olen muuta? Hoitaja, entinen yrittäjä, nykyinen lähihoitajatyöntekijä, terveellisesti elää yrittävä lenkkeilijä, joka saattaa vähän nostella kahvakuulakin, jos siltä tuntuu, jos ei, niin sitten ei kuulat heilu. En laihduta, sillä tykkään mun pienestä pullataikinamahasta ja siitä että aviomiehellä, sitä kun olen myös, vaimo, on vähän jotain mitä halata. Vaikka en laihduta, pyrin pitämään painoni kurissa, siis kohtuullisissa lukemissa, eli liikuntaa ja terveellisiä järkipöperöitä täältä saattaa joskus löytää. Ja muuta? Ainakin luovan kirjoittamisen koulutusta on kertynyt, sanataideohjaustakin on tullut harjoitettua jonkin verran ja lokakuussa 2018 pitäisi olla kirjallisuusterapiaohjaajan paperit taskussa. Luen ja kirjoitan välillä paljon, toisinaan vähemmän. Sisusta en, enkä remontoi. Jos pankkitililtä löytyy vähän ylimääräistä, katselen hetken aikaa seiniä, joiden tapetit todellakin kaipaisivat päivitystä ja kylppäriä, jonka remonttia on suunniteltu viisi vuotta. Sitten kipaisen matkatoimiston sivuille ja varaan Alanyan matkan. Siellä on toinen koti, vaikkei siellä aivan sentään omaa asuntoa olekaan. Siellä olen kuitenkin kotonani, se on mun kesämaa. Lisäksi olen yhden, ei enää ihan pienen, erityispojan omaishoitaja. Palkka siitä hommasta on surkea, mutta rakkautta ja haleja saan viikossa yhtä paljon kuin joku toinen koko elämänsä aikana, joten päivääkään en vaihtaisi pois. Ei muuta kuin hyppää kyytiin, luvassa vauhtia ja vaarattomia tilanteita, kielioppivirheitä, laadultaan huonoja kuvia, itselleen nauramista ja ehkä välillä itkemistäkin, rauhallisia suvantohetkiä, tyyntä ja myrskyä. Mitäpä sitä kaunistelemaan, elämää. Live it love it.
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kaikki elämän värit

  1. Sokea kana sanoo:

    Olet näköjään löytänyt nykyisen työsi ja kirjoittamisen leikkauskohdan! Sanataide-ryhmän vetäminen on varmaankin ominta työssäsi.

    Joukkoistaminen on ajan sana, sitä on käytetty mainiosti kirjassa. Vaikka tarinan kuljetus on päätetty yhdessä, ilmeisesti kirjallisessa ilmaisussa näkyy sinun kokemuksesi ja taitosi.
    Yhdessä päätetystä tarinasta näkee, millainen on tuonikäisten ihmisten – oletettavasti enemmistö naisia – kuva ihanneratkaisuista. Että muutos voi olla hyväksi, että on osattava ottaa parhaat puolet siitä, ettei elämä ei voi jatkua entisissä ympyröissä. Ja että perinteisistä asioista löytyy onni ja lämpö: pullan ja pikkuleipien leivonnasta, luonnonkukista, lasten leikkien seuraamisesta, perinteisistä juhannushäistä, kyläläisten yhteisöstä, lähimmistä ihmissuhteista.

    Ongelmallisinta on varmaankin kirjan markkinointi, etenkin kaikkein omimmalle kohderyhmälleen eli ihmisille jotka ovat samassa elämänvaiheessa kuin Maija. Netin kauttakaan heitä ei varmaan kovasti löydä. En tunne asiaa enkä tiedä, mitä yhteisiä julkaisuja esim. kunnat lähettävät palvelutaloissa asuville ihmisille, mutta varmaan jotain. Juttu johonkin sellaiseen!

    Menestystä joka tapauksessa urasi jatkolle!

    • kahil77 sanoo:

      Kiitos SK. Kyllä enemmistö oli naisia, elämäänsä aika tyytyväisiä sellaisia ja sellaisia, joita elämä on opettanut, vaikeuksista on selvitty ja niistä saatu voimavara tulevan kohtaamiseen. Kirjaa on mennyt jonkin verran kirjastoihin, ja kovasti toivon, että se nostettaisiin vanhustenviikolla näkyvälle paikalle. Jotakin juttuakin on johonkin lehteen kaavailtu, itse asiassa kaksikin toimittajaa on ollut kiinnostunut aiheesta. Minulla on tällä hetkellä aika huono mieli niistä vanhustenhoidon uutisista, joita lehdissä on viime päivinä ollut, toivoisin kovasti, että esimerkiksi tällä asialla voitaisiin näyttää, ettei kaikkialla ole niin huonosti. Jos vaikka lisäksi joku päättäjä vielä lukisi ja tajuaisi, että vahukset ovat ihmisiä, eivät numeroita, esineitä ja pelkkä kuluerä yhteiskunnalle.

  2. aimarii sanoo:

    Onneksi olkoon! Kun oma työstämä teksti on kansien välissä, siitä voi kyllä täysillä iloita. Syksysi on alkanut hienosti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s