Punainen

Kiireisen työpäivän jälkeen pyörähdin pikkuruisessa sivukirjastossa ja nappasin suositeltavien kirjojen pöydältä Elina Tiilikan Punainen mekko-romaanin (Gummerus 2010). Muistin hämärästi, että kirjan ilmestymisen aikoihin Tiilikasta tehtyjä juttuja vilisi vähän siellä sun täällä. Syy tähän julkisuuten oli arvatenkin se, että hänen romaaninsa perustui omakohtaisiin kokemuksiin prostituoituna. Tämä lienee syynä myös kustannuskynnyksen ylittämiseen.

Kirjaan tarttuessani mieleeni tuli Hjerborg Wassmon Lasi maitoa kiitos, joka teki aikoinaan minuun syvän vaikutuksen. Romaani kun käsitteli hieman samaa aihepiiriä, tosin paljon rankemmalta kantilta. No, ehkä tästä johtuen odotukseni olivat vähän liiankin korkealla.

Punaisen mekon päähenkilö Noora jotenkin vain ajautuu prostituoiduksi. Helppoa rahaa ja that´s it. Ensin hän kuitenkin kokeilee siivoustyötä, joka kuitenkin tuntuu hänestä liian vaivalloiselta. Seksistä vieraiden miesten kanssa voi tienata viidessä minuutissa sataviisikymppiä. Taustalla Nooran apeassa elämässä kaihertaa vaikeahko äitisuhde, josta lukija ei kuitenkaan oikein saa otetta. Samoin kuin ei Noorakaan omasta elämästään.

Aihe on erinomainen, siksi toivoinkin, että kirja olisi herättänyt minussa enemmän ajatuksia. Mutta ei. Tarina jotenkin mateli eteenpäin yhtä masentuneesti kuin tarinan päähenkilökin. Kokonaisuus jäi valjuksi, edes seksikohtaukset eivät ällöttäneet. Ainoa mikä kirjassa edes vähän liikahdutti, oli kissan pahoinpitely ja julma lopettaminen, vaikka sekin tuntui jotenkin päälle liimatulta, kirjaan kuulumattomalta. Loppukaan ei yllättänyt, koska tarinan tasaisuus ei saanut aikaan jännitettä eikä mitään suurta käännekohtaa edes odottanut.

Kirja on kirjoitettu puhekielellä, mikä pääasiassa toimii hyvin. Kerronta ärsytti (no niin, johan heräsi lukijassa tunteita!), tuntui, että minua pidettiin tyhmänä, kaikki tuotiin esiin selittämällä, lukijalle e jätetty tilaa ajatella tai päätellä. Ehkä kirja olisi parantunut muutamalla hiontakierroksella, sillä kuten sanottu, aihe on hyvä. Nyt teksti ei vain saavuta lukijan ihoa.

Suosittelisinko siis kirjaa? Ehkä tämä nyt vain ei ollut minun juttuni, voi olla, että joku muu saa kirjasta paljon enemmän irti. Ja jos haluaa vähän tirkistellä, niin kai tämä siihen käy.

Millaista on olla prostituoitu? Ei oikein millaistakaan. Ei ainakaan jos Elina Tiilikkaa on uskominen.

Tietoja kahil77

Hei, kiva jos sua kiinnostaa, että mitä täältä löytyy. Täällä olen minä, oikein mihinkään kategoriaan sopimaton vähän sitä sun tätä oleva nuori nelikymppinen mutsi. Sitä joo kaikista eniten ehkä, äiti, jolle on annettu rakkauden hedelmiä neljä kappaletta. Kolme näistä tyypeistä hilluu enemmän tai vähemmän teini-ikäisinä edelleen tässä ahtaassa reilun sadan neliön kerrostalokämpässä, yksi päätti tänä syksynä täyden iän saavutettuaan hypätä vähän väljemmille vesille ja omaan asuntoonsa, en siitä moiti. Pyörii silti tämäkin tiiviisti arjessa mukana, jos ei muuten niin ajatuksissa on aina, ja pyykkikassin pudottaa säännöllisin väliajoin pesukoneen viereen ja lähtee taas jääkaapin kautta elelemään omaa elämäänsä omiin pieniin rivarineliöihinsä. Mutta minä, mitäs minä olen muuta? Hoitaja, entinen yrittäjä, nykyinen lähihoitajatyöntekijä, terveellisesti elää yrittävä lenkkeilijä, joka saattaa vähän nostella kahvakuulakin, jos siltä tuntuu, jos ei, niin sitten ei kuulat heilu. En laihduta, sillä tykkään mun pienestä pullataikinamahasta ja siitä että aviomiehellä, sitä kun olen myös, vaimo, on vähän jotain mitä halata. Vaikka en laihduta, pyrin pitämään painoni kurissa, siis kohtuullisissa lukemissa, eli liikuntaa ja terveellisiä järkipöperöitä täältä saattaa joskus löytää. Ja muuta? Ainakin luovan kirjoittamisen koulutusta on kertynyt, sanataideohjaustakin on tullut harjoitettua jonkin verran ja lokakuussa 2018 pitäisi olla kirjallisuusterapiaohjaajan paperit taskussa. Luen ja kirjoitan välillä paljon, toisinaan vähemmän. Sisusta en, enkä remontoi. Jos pankkitililtä löytyy vähän ylimääräistä, katselen hetken aikaa seiniä, joiden tapetit todellakin kaipaisivat päivitystä ja kylppäriä, jonka remonttia on suunniteltu viisi vuotta. Sitten kipaisen matkatoimiston sivuille ja varaan Alanyan matkan. Siellä on toinen koti, vaikkei siellä aivan sentään omaa asuntoa olekaan. Siellä olen kuitenkin kotonani, se on mun kesämaa. Lisäksi olen yhden, ei enää ihan pienen, erityispojan omaishoitaja. Palkka siitä hommasta on surkea, mutta rakkautta ja haleja saan viikossa yhtä paljon kuin joku toinen koko elämänsä aikana, joten päivääkään en vaihtaisi pois. Ei muuta kuin hyppää kyytiin, luvassa vauhtia ja vaarattomia tilanteita, kielioppivirheitä, laadultaan huonoja kuvia, itselleen nauramista ja ehkä välillä itkemistäkin, rauhallisia suvantohetkiä, tyyntä ja myrskyä. Mitäpä sitä kaunistelemaan, elämää. Live it love it.
Kategoria(t): Kirjoista, Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s